Lyhyt visiitti Miyajiman saarelle

Lyhyen venematkan päässä Hiroshimasta löytyy Miyajiman saari, jossa vaeltavat vapaana peurat ja jonka   rannikon vedestä kohoaa upea, kirkkaanpunainen Torii-portti. Portti merkitsee siirtymistä pyhälle alueelle, pois maallisesta elämästä. Ajatellaan, että sen alta kulkeminen puhdistaa ihmisen. Ennen pyhäkköihin astumista puhdistautuminen onkin tärkeää. Sisäänkäynnin edestä löytyy
pesupaikka, jossa huuhdotaan suu ja kädet.

Merimaisemat olivat kauniit, samoin itse saari. Katseltavaa olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta valmiiksi sovittu aikataulu ja uuvuttava kuumuus eivät houkutelleet lähtemään kiertelemään saarta rannikkoa pidemmälle.

Tuliaismyymälöitä, kahviloita, ravintoloita, teepuoteja ja lisää tuliaismyymälöitä. Matka kohti Torii-porttia ja sen takana seisovaa pyhäkköä kulki pitkin kävelykatua, jonka varsilta löytyi aivan liikaa kaikkea mielenkiintoiselta vaikuttavaa tavaraa. En olisi ikinä osannut valita tuliaisia noista kaikista kaupoista.

Tämä portti on varmasti monille tuttu valokuvista. Riippuen lasku- ja nousuvesistä, portin pylväsjalat ovat joko peittyneet vedellä tai seisovat kuivalla rannikolla. Aamulla saavuttuamme vettä ei ollut lainkaan nähtävissä portin luona, mutta päivän kuluessa vesi alkoi hitaasti valua taas siihen asetelmaan, josta portti usein niin kauniisti kuvataan.

Itsukushima-pyhäkön sisäänkäynnillä puhdistautumista. Ulkomaalaisten turistien ei ole välttämättä pakko suorittaa kyseistä toimintoa, rauhassa voi vierailla ja katsella myös ilman.

Itsukushima-pyhäkön jälkeen siirryimme leputtamaan jalkojamme ja viilentymään Hokoku-pyhäkköön, joka sijaitsi pienen porraskävelyn päässä. Rakennuksen pylväikköjen läpi kulkeva tuuli oli tervetullutta vaihtelua kuumalle auringonpaisteelle. Varjossa olisi voinut vaikka nukkua - monet makasivatkin autuaina selällään kyseisen pyhäkön lattialla. Pyhäkön halli, jossa oleskelimme, tunnetaan muuten myös nimillä Senjokaku tai Senjojiki, joka tarkoittaa Tuhannen tatamimaton hallia.

Senjokakun jälkeen, kuumuudesta ja aikaisesta herätyksestä uupuneina, palasimme takaisin Hiroshimaan.  Söimme nopeasti lounaan Starbucksissa, haimme laukut hotellista ja lähdimme asemalle odottamaan junaa sekä ostamaan makeat tuliaiset.

Ostin isäntäperheelleni laatikollisen herkullisia Momiji-manju'ja (mitenköhän tuokin oikeaoppisesti kirjoitetaan? ;) )ja hostsiskolle pienen paketin myös, koska oli minut Hiroshimaan vienyt. Jos on matkalla Hiroshimaan päin, niin suosittelen maistamaan näitä. Löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa, kunhan pitää silmät auki. Eri makuvaihtoehtoja löytyy myös hyvin.

Hiroshima kaupunki ja Miyajiman saari olivat ehdottomasti vierailun arvoisia. Jonain päivänä tekisin mielelläni saman matkan uudestaan!

Iltapäiväkävelyllä ja ruokavinkki Hiroshimaan

Kierrettyämme Hiroshima Peace Memorial Museumin lähdimme kulkemaan kohti Hiroshiman linnaa sekä sen ympärillä kohoavia rakennuksia. Kuumuus oli sietämätöntä ja pieni sadekuuro yllätti, joten itse linnarakennusta varten ei jaksanut kaivaa kameraa esille. Jälkeenpäin tietysti harmittaa, mutta ainakin on syy palata vielä joskus tätä kaupunkia tutkimaan ja kuvaamaan. 

Vanha Hiroshiman linna, joka rakennettiin 1500-luvun loppupuolella, tuhoutui atomipommin räjähtäessä toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1958 rakennettiin jäljennös, jossa tänä päivänä pääsee vierailemaan. Sisältä löytyy museo, joka esittelee Hiroshiman ja kyseisen linnan historiaa.

Kipusimme portaat linnan ylimpään kerrokseen, josta levittäytyi näkymä moderniin Hiroshimaan. Linnan ympäristö oli pakopaikka raitiovaunuilta ja ostoskeskuksilta, lepoa kaupungin kiireestä. Vehreiden, runsaslehtisten puiden keskeltä muuta kaupunkia kykeni katsomaan ikään kuin kuplan sisältä - paikasta, joka oli olemassa vain sinne eksyneille.

Päivä päätettiin jonottamalla Okonomiyaki-ravintolaan, joka sijaitsi kaupungin juna-asemalla. Okonomiyakin koostumus vaihtelee alueittain. Olen syönyt kyseistä ruokaa muutamaan otteeseen aiemminkin, mutta Hiroshiman versio on kieltämättä nyt suosikkini. 

Käsitykseni mukaan okonomiyaki rakentuu pannukakkumaisesta pohjasta, suuresta määrästä kaalia, vaihtelevista täytteistä, kananmunasta sekä päällyskastikkeesta lisukkeineen. Valmistuneen kakun päälle voidaan lisätä myös majoneesia tai maustaa muuten - esimerkiksi mausteastiakuvan Lemoscolla, joka oli ainakin omaan makuuni.

Suurissa kaupungeissa ruokailuun kannattaa varata aikaa, koska toisinaan ravintoloihin joutuu jonottamaan pitkään. Olimme liikkeellä suosittuun päivällisaikaan, kello lähenteli seitsemää, ja tästä syystä jouduimme odottamaan tunnin ennen kuin meidät istutettiin baaritiskimaisen pöydän ääreen. Onneksi tilauksia oltiin tiedusteltu jo jonottaessa ja menuun sai tutustua rauhassa. 

Ikkunasta vilkuiltuna annoskoot vaikuttivat mielettömän suurilta, joten päädyimme tilaamaan vain yhden annoksen, jonka sitten söimme puoliksi. Riitti paremmin kuin hyvin. Erittäin maistuvaa oli, vaikka aluksi nuudelit kaalin kanssa hieman epäilyttivätkin.

☆

Vielä olisi yksi postaus Hiroshimasta, sitten taas muihin asioihin. Hyvää ja ilmojen puolesta suotuisaa viikkoa! :) Täällä on ainakin ihan liian kuuma jo neljättä päivää peräkkäin.

Hiroshima in monochrome

Mustavalkoista kuvasaldoa Hiroshiman matkasta. Kuvia tuli otettua ihan reippaasti, joten ajattelin jakaa ne muutamaan erilliseen postaukseen. Lähiaikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, että henkisesti olo on hieman väsynyt. Sanoja ei paljoa irtoa, joten kuvat saavat kertoa tällä kertaa oman tarinansa. Uskon kuitenkin monien tietävän kaupungin nimeltä Hiroshima ja osaavan yhdistää sen yhteen muutamien kymmenien vuosien takaisista surullisista tapahtumista. Halusin kokeilla kameran kanssa jotain erilaista ja siksi kuvasin matkan alkupuoliskolta harvinaisen suuren määrän värittömiä kuvia.

Ihan näin yleisesti kiinnostaisi kuulla, pidättekö enemmän kuvista yhdessä pitkien tekstikuvailujen kanssa vai ilman suurempia sepustuksia? :)