Takasakiyaman apinat jouluaattona

***

Tervehdys jälleen. Täälläkin on "joululoma", toisin sanoen talviloma, jo alkanut. Joulun vietin osittain menossa, osittain kotona. 23. päivä lähdin oman chapterini kanssa Ōitan perfektuuriin pienelle matkalle päämääränä Beppu ja Kijima Kogen, jossa yövyimme. Kyseinen päivä meni kokonaan Kijima Kogenin huvipuiston vuoristoratoja ja muita laitteita testattaessa. En muistakaan edes milloin viimeksi ennen tätä reissua kävin huvipuistossa, olikin siis ihan hauskaa ajanvietettä muiden kavereiden ja muutaman henkilökunnan jäsenen kanssa.

Huvipuiston lisäksi kulutimme päivän huoneita ihmetellen sekä illalla puoli seitsemän aikoihin suuntaamalla valintarikkaaseen buffettiin.

Tässä postauksessa kuvallisena pääantina toimivat kuitenkin suloiset apinat, joihin tutustuimme paluumatkallamme jouluaattona Takasakiyaman "luonnonpuistossa". Puiston apinat eivät vaikuttaneet häiriintyvän lainkaan ihmisistä, jotka huudahtelivat ihastuksissaan ja ottivat jatkuvasti kuvia. 

Vierailijoita kuitenkin varoitetiin useissa kylteissä, ettei apinoita saa häiritä, ruokkia tai tuijottaa silmiin, koska nämä muuten ahdistuisivat ja pian hermostuisivat.

Kuvanottamisinnostukseni on viime aikoina ollut jälleen nousussa, koska koulukiireiden takia muut aktiviteetit (kuten nyt bloginkin nykytilanteesta voi huomata) ovat jääneet vähemmälle.  Positiivisena lopputuloksena valokuvaus ei tunnu enää niin rasittavaa kuin aiemmin. Vaihdon ensimmäisen kolmanneksen aikana aina kotoa lähtiessä piti olla kamera mukana, jotta saa varmasti talletettua muistoja tulevaisuutta varten. Puolessa välissä kuitenkin närkästyin ja aloin jättämään kameraa useammin ja useammin kotiin. Jos jatkuvasti on järjestelmäkamera painolastina, ei itse uusien asioiden kokeminen ole enää niin mielenkiintoista. Ei pysty nauttimaan kunnolla, jos täytyy huolehtia sekä kuvien ottamisesta sekä kameralaukun kuljetuksesta.

Turisteja oli yllätyksellisen vähän vierailupäivänämme, mikä tietenkin oli vain mukava yllätys. Apinat olivat aika rauhallisia kavereita, jos ei lasketa ruokailun aloittamiskiljaisuja -- mutta näin kai me ihmisetkin. Mielenkiintoista oli tosiaan, näin apinoita vain harvoin ihailemaan pääsevänä, miten ihmisiä muistuttavaa käytöstä oli havaittavissa. Liikkeet, käsien taipuminen ja sorminäppäryys olivat uskomattoman upeaa nähtävää. Apinat nappasivat maasta pieniä sekä suuria kiviä ongelmitta ja kantoivat niitä paikasta toiseen. Lisäksi kaikkien tuntemaa kirpuistapuhdistusrituaalia, jossa kaverin kutkuttavat vieraat syödään, oli havaittavissa kaikkialla.

Aurinko paistoi lämmittäen koleaa ilmaa hieman. Apinat hyvästeltyämme kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa kuuluisia höyryssä kypsennettyjä kananmunia ja ostamassa vielä tuliaisia kotiin. Japanilainen tuliaiskulttuuri on kyllä mielenkiintoinen. Matkalle lähtiessään ostetaan jotain pientä viemisiksi kotiin ja joskus jopa kouluun tai työpaikalle.

Aika suloisia olivat, eikö vain?

Myöhäissyksyn värejä

Yufuin - miksi pidän vuorista

Nämä kauniit maisemat selittänevät, miksi olen niin ihastunut vuorimaisemiin. Kävin kesäloman viimeisellä viikolla Yufuinissa, kaupungissa Oita-prefektuurissa. Ensimmäinen pysäkkimme oli vuorenrinteelle ranekkettu näköalapaikka, josta nappasin myös postauksen kuvat.

 Yufuin tunnetaan muun muassa onseneistaan sekä pieniä myymälöitä pursuavista kaduistaan. Kuumalla säällä Onsen-vierailu ei oikein houkuttanut, joten lähdin kävelemään ostoskatuja seuranani argentiinalainen vaihtari, joka oli päässyt matkallemme mukaan. Yufuinin juna-asemalla matkaporukkamme erosi niin, että host-vanhemmat lähtivät kohti onsenia ja me kaksi vaihtaria yritimme löytää tiemme myymälöihin.

Yufuin näköalapaikalta kuvattuna.

Yufuin oli erittäin mielenkiintoinen. Olisin voinut jäädä vielä pidemmäksi aikaa tutkimaan paikkoja, mutta aika ei riittänyt. Seuraavalla kerralla haluan matkustaa kyseiseen kaupunkiin junalla. Junareitin kerrotaan olevan näkemisen arvoinen ja sen kyllä uskon, jo pelkästään autosta nähtynä maisemat olivat lumoavat.