Salainen puutarha

Eräs viikonloppu isäntäperhe vei minut ihailemaan Sagan prefektuurista löytyvän temppelin puutarhaa. Kevät ja syksy ovat ihanteellisia aikoja vierailla Daikouzenjin temppelissä. Tällöin luonto on kauneimmillaan. Keväisin kukkivat atsaleat ja syksyisin puut vaihtavat ylleen punavärit.

Päivä oli miellyttävän lämmin ja monet ihmiset olivat lähteneet ihastelemaan kukkaloistoa. Jotkut olivat ottaneet mukaansa lounaan, ja viettivät aikaa ystävien tai perheen kesken jutellen ja syöden. Japanilaiset tykkäävät erityisen paljon ulkona ruokailusta hyvässä seurassa, luonnon kauneutta samalla ihastellen. Lounaseväisiin viitataan yleensä sanalla bento. Esimerkiksi itse otan aina kouluun mukaan benton - somaan eväsrasialounaan, joka syödään vähän jälkeen puolen päivän. Bento voi olla kotitekoinen tai ostettu. Marketeista ja convineista löytää myös bento-laatikoita, joita täytyy kyllä kehua erittäin hyviksi. Ei ole pakko aina itse lähteä alusta asti valmistamaan.

Näitä pieniä polkuja pitkin pääsi kulkemaan läpi atsaleameren. Tuntui, että pensaiden rivit jatkuivat aina vain eteenpäin. Minne polku veikin, lämpimänväriset kukat olivat tervehtimässä. Upea ja mieleenpainuva näky.

Lähes polun yläpäähän saavuttuamme, tuli vastaan aika erikoisen näköinen puu. Alavarsi muistutti hieman sipulia. Ihmiset olivat jättäneet rahaa rungolle toivoakseen jotain tai rukoillakseen. En muista enää tarkasti mistä oli kyse, mutta puun vieressä oli kyltti, joka kertoi, minkälainen paikka oli kyseessä. Edempänä törmäsimme vielä toiseen samankaltaiseen tapaukseen, joskaan puu ei ollut aivan näin mielenkiintoinen.

Reitiltä löytyi myös joitain perinteisen japanilaisen puutarhan elementtejä.

Viimeinen kuva on otettu parkkipaikalta, joka sijaitsi pienen kävelymatkan päässä temppelialueesta. Matkan varrelle oltiin pystytetty kojuja, joissa myytiin paikallisia vihanneksia sekä japanilaista ruokaa. Pienet ruokakojut näyttävät ovat erittäin yleisiä kaupunkien kaduilla, huolto-asemilla ja turistipaikoilla.

Maisemien kauneutta

Sunnuntaina aikainen herätys, aamiainen convinista ja suunta kohti Kumamoton prefektuuria. Määränpäänä tulivuori Aso ja Kurokawa-onsen. Koska Japanissa vietetään Golden Weekiä, ovat moottoritiet tukossa innokkaista lomailijoista ja matkustus hidasta. Tästä syystä hostperhe valitsi vähemmän käytetyn reitin ja lyhyestä välimatkasta huolimatta matkaan lähdettiin jo seitsemältä.

Ajoimme mutkittelevia vuoriteitä pitkin ja aina silloin tällöin pysähdyimme ihastelemaan kuvankauniita maisemia. Aurinko paistoi ja sää oli erittäin miellyttävä. Auton ympärillä avautui täysin vieras maailma - tiheiden metsiköiden ja vuorenhuippujen täyttämä kokonaisuus.

Ensimmäinen kunnollinen pysäkki oli luonnollisesti puhdasta, maaperästä pulppuavaa vettä täynnä oleva lähde. Alla näkyvillä kauhoilla sai täyttää ilmaiseksi joko omia tai erittäin halvalla (100 jeniä kpl) myytäviä vesipulloja. Raikasta vettä tuli otettua mukaan kokonaiset kolme erikokoista pullollista.

Hyvinpäällystettyjä vuoristoteitä pitkin ajettaessa sai upeiden maisemien lisäksi ihailla lehmiä, jotka makoilivat kevätauringossa.

Asolle saavuttaessa ensimmäinen asia, joka huomattiin, oli mielettömän pitkä autojono. Onneksi ei kuitenkaan pitänyt kovin pitkään jonottaa.

Kraaterin lähettyvillä ei vihreä kasvanut ja maaperä oli karua. Tulivuoresta kohoava kaasu on myrkyllistä, joten astmasta, sydänsairauksista tai muuten fyysisesti huonosta kunnosta kärsivien ei kannata lähestyä sitä. Jo pelkästään kaasun paha haju muistuttaa myrkyllisyydestä. Vaikka itse olenkin ihan terve, niin kaasu kyllä alkoi tuntuaan hieman päässä ja keuhkoissa samalla tapaa  kuin kemiantunnilla runsaasti nautitut kaasupolttimen päästöt.

Tulivuori ei ollut erityisen viehättävä paikka, enkä siitä nauttinut juurikaan. Matka oli kuitenkin täynnä mielenkiintoisia maisemia, joten kokemuksena oikein mukava kohde. Ensimmäistä kertaa tuli myös nähtyä aktiivinen tulivuori.

Kraaterilta ajettiin toisella vuorenhuipulla sijaitsevalle levähdyspaikalle, jossa nautittiin lounasta - leipää, paikallista jäätelöä ja jääkahvia. Jälkimmäistä on pakko suositella kokeilemaan. Itse olen ihan koukussa makeuttamattomaan, mustaan jääkahviin. Japanissa jääkahvia ja monia muita juomavaihtoehtoja löytyy hyvin muun muassa automaateista, joihin ei voi olla törmäämättä.

Vuorijono muodostaa maassa lepäävän ihmisen ääriviivat. Kasvot alkavat vasemmalta, otsan kohouma, silmäkuopat, nenänkaari, suu ja tätä seuraa rintakehä, jolle kädet on ristitty lepäämään. En huomannut asiaa ennen kuin hostisä tästä huomautti. 

Päivästä oli vielä paljon jäljellä, joten syötyämme lähdimme jatkamaan kohti yhtä Kumamoton monista onseneista. Kameraa ei tietenkään saanut ottaa kylpylän sisätiloihin, joten jätin sen suosiolla lepäämään autoon. Onsenit, yleiset kylpylät, joissa rentoudutaan nauttimalla kuumien lähteiden lämpimästä vedestä, ovat erittäin mielenkiintoisia. Kylpiessä voi katsella ympärillä hengittävää luontoa ja antaa itselleen  luvan rentoutua. Itse pidin kovasti onsenvierailusta, koska väkimäärä oli pieni ja paikka rauhallinen. Täydellinen vastakohta aamupäivän ja lauantain ihmispaljoudelle sekä kiireelle.

***

Toukokuu on lähtenyt käyntiin hyvin ja ensimmäiset päivät vierivätkin ohi todella nopeasti. Huomenna olisi taas koulunpenkille paluu pitkän viikonlopun jälkeen. Lomailuksi tätä ei kai voi ihan laskea sittenkään, kun joka päivä on ollut menoa jonnekin. Ihan kiva, mutta tänään voisi kuitenkin vähän levätä.

Täällä lämpötilat muistuttavat jo vähän Suomen kesästä. Odotatteko te lukijat jo kesää tai loman alkua?

Ps. Rohkenin vihdoinkin kysymään, onko okei, jos yhdistän tietokoneeni internettiin. Nyt siis käytössä jälleen Ä sekä Ö. ;)