Yufuin - miksi pidän vuorista

Nämä kauniit maisemat selittänevät, miksi olen niin ihastunut vuorimaisemiin. Kävin kesäloman viimeisellä viikolla Yufuinissa, kaupungissa Oita-prefektuurissa. Ensimmäinen pysäkkimme oli vuorenrinteelle ranekkettu näköalapaikka, josta nappasin myös postauksen kuvat.

 Yufuin tunnetaan muun muassa onseneistaan sekä pieniä myymälöitä pursuavista kaduistaan. Kuumalla säällä Onsen-vierailu ei oikein houkuttanut, joten lähdin kävelemään ostoskatuja seuranani argentiinalainen vaihtari, joka oli päässyt matkallemme mukaan. Yufuinin juna-asemalla matkaporukkamme erosi niin, että host-vanhemmat lähtivät kohti onsenia ja me kaksi vaihtaria yritimme löytää tiemme myymälöihin.

Yufuin näköalapaikalta kuvattuna.

Yufuin oli erittäin mielenkiintoinen. Olisin voinut jäädä vielä pidemmäksi aikaa tutkimaan paikkoja, mutta aika ei riittänyt. Seuraavalla kerralla haluan matkustaa kyseiseen kaupunkiin junalla. Junareitin kerrotaan olevan näkemisen arvoinen ja sen kyllä uskon, jo pelkästään autosta nähtynä maisemat olivat lumoavat.

Sunnuntainen Fukuoka

Fukuokaan olen aina valmis lähtemään. Jokin tässä suuressa kaupungissa vain viehättää ja saa mielen kohoamaan.
Tällä kertaa kävimme katsomassa matsuri-tunnelmia erään temppelin lähistöllä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon. Tuntui aivan siltä, että kaikki lähistöllä asuvat olivat jättäneet kotinsa ja saapuneet vierailemaan temppelissä juuri samalla hetkellä ystävien, sukulaisten tai perheen kanssa.

Emme isäntäperheen kanssa edes yrittäneet jonottaa katsomaan temppeliä sisäpuolelta - olisi varmaan ollut mahdottomuus päästä sisälle edes tunnissa. Pelkän temppelialueen ja ulkopuolelle pystytettyjen kojujen näkeminen riitti hyvin. Kuten muidenkin juhlien aikana, oli tälläkin kertaa paikalla eniten ruokakojuja. Tuoksu, puheensorina ja ajoittainen musiikki luovat temppelin läheisyyteen tunnelmaa. Illalla olisi ollut taiko-esitys, joissa soitetaan isoja rumpuja, mutta kaikille oli tulossa jo nälkä, joten suuntasimme odottelun sijasta syömään.

Yläpuolella näkyvän kuvan katu jatkuu kuulemma aivan merenrannalle asti. Matkaa vain noin kaksi kilometriä - olisi varmasti mielenkiintoista kävellä ja katsella maisemia matkalla. Japanissa jos jossain kannattaa ehdottomasti käyttää aikaa kävelemiseen, kun mahdollista. Maassa, jossa talot rakennetaan tiheään ja väkiluku on korkea, paljon nähtävää löytyy myös pikkukaduilta. Jopa kaupunkien katumaisemat osoittautuvat kiinnostaviksi, kun kulkee avoimin mielin ja pitää silmät auki. Matkustaessa olisi tärkeää nähdä myös paikallista elämää, eikö? Ainakin itse olen nauttinut suunnattomasti vain jo pelkästään erilaisen elämänmenon ihmettelystä. :)

Syyskuu on täällä

Kesäloma meni aivan liian nopeasti. Ajattelin ihan tosissani, että kesälomalla olisi vihdoin aikaa päivittää vaikka vähän blogia ja muutenkin olla aktiivisempi kuin kiireisenä arkena. Mutta ei, olin väärässä ja ehkä olisihan se pitänyt arvatakin. Pahoittelen kuitenkin, että homma meni näin.  :/

1. Ilotulitusta katsomassa/2. Karaokessa/3. Liima-tehtaassa/4. Taidetta 6vk:n vaihtareiden jäähyväisjuhlassa, johon myös vuosivaihtarit osallistuivat

Vaihto-oppilaana kaikista erikoisinta onkin juuri se, miten jatkuvasti tuntuu kalenteri olevan täynnä aktiviteettia laidasta laitaan. Päivittäin on oltava ”edustuskunnossa”. En tarkoita, että pitäisi olla aina parhaat päällä, laukku pakattuna ja juoksukengät jalassa, mutta on oltava henkisesti valmis. On päiviä, jolloin mistään ei löydä mitään positiivista, mutta silti pitäisi olla iloinen ja reipas. Koskaan ei tiedä milloin tulee kutsu tutustumaan liimatehtaaseen, isäntäperhe päättää lähteä ulos syömään tai joku paikallinen haluaa kierrättää paikkoja katsomassa.  Tietysti myös Suomessa piti välillä kiirettä, mutta verrattuna Japaniin, tahti on paljon tiheämpää. Lisäksi kaikista asioista ei kerrota hyvissä ajoin vaan niistä saatetaan puhua vasta edellisenä iltana ja kieltäytyminen tuntuu todella epäkohteliaalta.

Joskus on niin väsynyt tai turhaantunut, ettei vain jaksaisi lähteä opettamaan pikkunassikoille englantia tai katsomaan jotain naapuruston temppeliä. Näinä hetkinä on kuitenkin muistettava, että tästä mahdollisuudesta on oltava kiitollinen ja tämä kiitollisuus myös näytettävä. Yhden päivän voi kuluttaa vaikka päällään seisten, jos se saa jonkun toisen iloiseksi ja auttaa ihmisiä täällä ymmärtämään kuinka onnellinen on saadessaan olla vaihto-oppilaana juuri tässä maassa.

Alkava viikko tulee vierähtämään suurimmaksi osaa koulussa istuen ja kuvaamataito-kerhon työtä maalaillen viikonlopun kulttuuripäivää varten. Erittäin mukava asia koulun alkamisessa on se, että pääsee päivittäin taas näkemään luokkatovereita sekä rytmit muodostuvat jälleen selkeämmiksi.