Takasakiyaman apinat jouluaattona

***

Tervehdys jälleen. Täälläkin on "joululoma", toisin sanoen talviloma, jo alkanut. Joulun vietin osittain menossa, osittain kotona. 23. päivä lähdin oman chapterini kanssa Ōitan perfektuuriin pienelle matkalle päämääränä Beppu ja Kijima Kogen, jossa yövyimme. Kyseinen päivä meni kokonaan Kijima Kogenin huvipuiston vuoristoratoja ja muita laitteita testattaessa. En muistakaan edes milloin viimeksi ennen tätä reissua kävin huvipuistossa, olikin siis ihan hauskaa ajanvietettä muiden kavereiden ja muutaman henkilökunnan jäsenen kanssa.

Huvipuiston lisäksi kulutimme päivän huoneita ihmetellen sekä illalla puoli seitsemän aikoihin suuntaamalla valintarikkaaseen buffettiin.

Tässä postauksessa kuvallisena pääantina toimivat kuitenkin suloiset apinat, joihin tutustuimme paluumatkallamme jouluaattona Takasakiyaman "luonnonpuistossa". Puiston apinat eivät vaikuttaneet häiriintyvän lainkaan ihmisistä, jotka huudahtelivat ihastuksissaan ja ottivat jatkuvasti kuvia. 

Vierailijoita kuitenkin varoitetiin useissa kylteissä, ettei apinoita saa häiritä, ruokkia tai tuijottaa silmiin, koska nämä muuten ahdistuisivat ja pian hermostuisivat.

Kuvanottamisinnostukseni on viime aikoina ollut jälleen nousussa, koska koulukiireiden takia muut aktiviteetit (kuten nyt bloginkin nykytilanteesta voi huomata) ovat jääneet vähemmälle.  Positiivisena lopputuloksena valokuvaus ei tunnu enää niin rasittavaa kuin aiemmin. Vaihdon ensimmäisen kolmanneksen aikana aina kotoa lähtiessä piti olla kamera mukana, jotta saa varmasti talletettua muistoja tulevaisuutta varten. Puolessa välissä kuitenkin närkästyin ja aloin jättämään kameraa useammin ja useammin kotiin. Jos jatkuvasti on järjestelmäkamera painolastina, ei itse uusien asioiden kokeminen ole enää niin mielenkiintoista. Ei pysty nauttimaan kunnolla, jos täytyy huolehtia sekä kuvien ottamisesta sekä kameralaukun kuljetuksesta.

Turisteja oli yllätyksellisen vähän vierailupäivänämme, mikä tietenkin oli vain mukava yllätys. Apinat olivat aika rauhallisia kavereita, jos ei lasketa ruokailun aloittamiskiljaisuja -- mutta näin kai me ihmisetkin. Mielenkiintoista oli tosiaan, näin apinoita vain harvoin ihailemaan pääsevänä, miten ihmisiä muistuttavaa käytöstä oli havaittavissa. Liikkeet, käsien taipuminen ja sorminäppäryys olivat uskomattoman upeaa nähtävää. Apinat nappasivat maasta pieniä sekä suuria kiviä ongelmitta ja kantoivat niitä paikasta toiseen. Lisäksi kaikkien tuntemaa kirpuistapuhdistusrituaalia, jossa kaverin kutkuttavat vieraat syödään, oli havaittavissa kaikkialla.

Aurinko paistoi lämmittäen koleaa ilmaa hieman. Apinat hyvästeltyämme kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa kuuluisia höyryssä kypsennettyjä kananmunia ja ostamassa vielä tuliaisia kotiin. Japanilainen tuliaiskulttuuri on kyllä mielenkiintoinen. Matkalle lähtiessään ostetaan jotain pientä viemisiksi kotiin ja joskus jopa kouluun tai työpaikalle.

Aika suloisia olivat, eikö vain?

Myöhäissyksyn värejä

Yufuin - miksi pidän vuorista

Nämä kauniit maisemat selittänevät, miksi olen niin ihastunut vuorimaisemiin. Kävin kesäloman viimeisellä viikolla Yufuinissa, kaupungissa Oita-prefektuurissa. Ensimmäinen pysäkkimme oli vuorenrinteelle ranekkettu näköalapaikka, josta nappasin myös postauksen kuvat.

 Yufuin tunnetaan muun muassa onseneistaan sekä pieniä myymälöitä pursuavista kaduistaan. Kuumalla säällä Onsen-vierailu ei oikein houkuttanut, joten lähdin kävelemään ostoskatuja seuranani argentiinalainen vaihtari, joka oli päässyt matkallemme mukaan. Yufuinin juna-asemalla matkaporukkamme erosi niin, että host-vanhemmat lähtivät kohti onsenia ja me kaksi vaihtaria yritimme löytää tiemme myymälöihin.

Yufuin näköalapaikalta kuvattuna.

Yufuin oli erittäin mielenkiintoinen. Olisin voinut jäädä vielä pidemmäksi aikaa tutkimaan paikkoja, mutta aika ei riittänyt. Seuraavalla kerralla haluan matkustaa kyseiseen kaupunkiin junalla. Junareitin kerrotaan olevan näkemisen arvoinen ja sen kyllä uskon, jo pelkästään autosta nähtynä maisemat olivat lumoavat.

Sunnuntainen Fukuoka

Fukuokaan olen aina valmis lähtemään. Jokin tässä suuressa kaupungissa vain viehättää ja saa mielen kohoamaan.
Tällä kertaa kävimme katsomassa matsuri-tunnelmia erään temppelin lähistöllä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon. Tuntui aivan siltä, että kaikki lähistöllä asuvat olivat jättäneet kotinsa ja saapuneet vierailemaan temppelissä juuri samalla hetkellä ystävien, sukulaisten tai perheen kanssa.

Emme isäntäperheen kanssa edes yrittäneet jonottaa katsomaan temppeliä sisäpuolelta - olisi varmaan ollut mahdottomuus päästä sisälle edes tunnissa. Pelkän temppelialueen ja ulkopuolelle pystytettyjen kojujen näkeminen riitti hyvin. Kuten muidenkin juhlien aikana, oli tälläkin kertaa paikalla eniten ruokakojuja. Tuoksu, puheensorina ja ajoittainen musiikki luovat temppelin läheisyyteen tunnelmaa. Illalla olisi ollut taiko-esitys, joissa soitetaan isoja rumpuja, mutta kaikille oli tulossa jo nälkä, joten suuntasimme odottelun sijasta syömään.

Yläpuolella näkyvän kuvan katu jatkuu kuulemma aivan merenrannalle asti. Matkaa vain noin kaksi kilometriä - olisi varmasti mielenkiintoista kävellä ja katsella maisemia matkalla. Japanissa jos jossain kannattaa ehdottomasti käyttää aikaa kävelemiseen, kun mahdollista. Maassa, jossa talot rakennetaan tiheään ja väkiluku on korkea, paljon nähtävää löytyy myös pikkukaduilta. Jopa kaupunkien katumaisemat osoittautuvat kiinnostaviksi, kun kulkee avoimin mielin ja pitää silmät auki. Matkustaessa olisi tärkeää nähdä myös paikallista elämää, eikö? Ainakin itse olen nauttinut suunnattomasti vain jo pelkästään erilaisen elämänmenon ihmettelystä. :)

Syyskuu on täällä

Kesäloma meni aivan liian nopeasti. Ajattelin ihan tosissani, että kesälomalla olisi vihdoin aikaa päivittää vaikka vähän blogia ja muutenkin olla aktiivisempi kuin kiireisenä arkena. Mutta ei, olin väärässä ja ehkä olisihan se pitänyt arvatakin. Pahoittelen kuitenkin, että homma meni näin.  :/

1. Ilotulitusta katsomassa/2. Karaokessa/3. Liima-tehtaassa/4. Taidetta 6vk:n vaihtareiden jäähyväisjuhlassa, johon myös vuosivaihtarit osallistuivat

Vaihto-oppilaana kaikista erikoisinta onkin juuri se, miten jatkuvasti tuntuu kalenteri olevan täynnä aktiviteettia laidasta laitaan. Päivittäin on oltava ”edustuskunnossa”. En tarkoita, että pitäisi olla aina parhaat päällä, laukku pakattuna ja juoksukengät jalassa, mutta on oltava henkisesti valmis. On päiviä, jolloin mistään ei löydä mitään positiivista, mutta silti pitäisi olla iloinen ja reipas. Koskaan ei tiedä milloin tulee kutsu tutustumaan liimatehtaaseen, isäntäperhe päättää lähteä ulos syömään tai joku paikallinen haluaa kierrättää paikkoja katsomassa.  Tietysti myös Suomessa piti välillä kiirettä, mutta verrattuna Japaniin, tahti on paljon tiheämpää. Lisäksi kaikista asioista ei kerrota hyvissä ajoin vaan niistä saatetaan puhua vasta edellisenä iltana ja kieltäytyminen tuntuu todella epäkohteliaalta.

Joskus on niin väsynyt tai turhaantunut, ettei vain jaksaisi lähteä opettamaan pikkunassikoille englantia tai katsomaan jotain naapuruston temppeliä. Näinä hetkinä on kuitenkin muistettava, että tästä mahdollisuudesta on oltava kiitollinen ja tämä kiitollisuus myös näytettävä. Yhden päivän voi kuluttaa vaikka päällään seisten, jos se saa jonkun toisen iloiseksi ja auttaa ihmisiä täällä ymmärtämään kuinka onnellinen on saadessaan olla vaihto-oppilaana juuri tässä maassa.

Alkava viikko tulee vierähtämään suurimmaksi osaa koulussa istuen ja kuvaamataito-kerhon työtä maalaillen viikonlopun kulttuuripäivää varten. Erittäin mukava asia koulun alkamisessa on se, että pääsee päivittäin taas näkemään luokkatovereita sekä rytmit muodostuvat jälleen selkeämmiksi.

Moomin cafe in Fukuoka city

Eräs kuuma kesäpäivä päätimme vaihtarikaverini kanssa syödä lounasta Muumin cafe'ssa eli Muumikahvilassa! Paikka sijaitsee Fukuokan kaupungin Canal city-ostoskeskuksessa. Tähän ostoskeskukseen pääsee helposti ottamalla 100 jeniä maksavan bussin joko Tenjinin juna-asemalta tai Hakatan juna-asemalta. Kulkeminen asemalta asemalle ja ostosalueelta ostosalueelle on Fukuokassa todella kätevää - niin kätevää, etten itse edes tajunnut sitä aluksi. Täytyy vain osata kivuta oikeaan bussiin, niin pian ollaan jo määränpäässä. Yksinkertaisuus ja nähtävien alueiden runsaus on varmasti yksi niistä monista asioista jotka Fukuokassa viehättävät. On aina tosi mukavaa matkustaa vähän suurempaan kaupunkiin pienelle päiväretkelle, jossa voi joko koluta kauppoja tai ihailla puutarhoja, puistoja ja katsella ihmisten menoa.

Jouduimme odottamaan kahvilaan pääsyä noin puolen tunnin verran. Paikka oli suosittu ja menijöitä oli paljon. Onneksi olivat ottaneet käyttöön nimilistan. Listalle piti kirjoittaa yhden varaajan nimi, kuinka monta henkilöä ruokailee yhdessä ja syökö lounasta vai ainoastaan jälkiruokaa.

Tarjoilijan ohjattua meidät pöytään koimme iloisen yllätyksen. Kolmen hengen pöytään oli yhdelle paikalle istutettu suuri Muumimamma. Samanlaisia suuria pehmoleluja oli myös muissa pöydissä, mutta hahmot tietysti vaihtelivat. Olen tainnut viimeksi ruokailla tällaisen kaverin kanssa viimeksi ollessani ala-asteella, jos edes silloinkaan. Aikuiset vaikuttivat kuitenkin pitävän näistä pehmoista aivan yhtä paljon kuin paikalla olleet lapsetkin - ottivat kuvia ja kokeilivat pehmeää kuonokarvaa.

Mainitsin, että päätimme mennä syömään lounasta, mutta kuka voisi vastustaa iloisenvärisiä jälkiruokia? Katselin pitkään vaihtoehtoja lämpimille ruoille, mutta yksikään ei oikein houkutellut kun oli muutenkin jo lämmin. Sorruin siis valitsemaan jotain nättiä, sokerista ja makeaa.

Hattivattikoristeiset ruokailuvälineet toivat lisää muumimaisuutta pöytään ja olivat aika söpö idea. Lisäksi itse annokseen oli asetettu Pikky Myyn muotoinen keksi aidon kukan kera koristamaan jo muutenkin herkulliselta näyttävää kokonaisuutta.

Kahvilassa olisi voinut tilata myös suomalaista kahvia, mutta budjettisyistä oli pakko valita vain halvin mahdollinen listasta. Ainoa huono puoli kahvilassa oli hintojen korkeus, mutta tietysti jos ajatellaan että kahvi on tuotu Pohjoisesta asti, niin ihan ymmärrettäväähän se on. Suomalaista suodatinkahvia ehtii juoda ihan tarpeeksi taas sitten, kun paluu kotiin koittaa.

Kahvilan yhteydestä löytyi muuten pieni puoti, jossa myytiin kaikkea muumiaiheista. Löytyi muumimukeja, noita hattivattilusikoita, koriste-esineitä, muumipipareita, suomalaista kahvia sekä teetä, kirjoja, vihkoja ja yhdessä nurkassa oli jopa pino matkaesitteitä Suomeen haluaville Muumi-faneille. Toivottavasti monet ovat kiinnostuneita tulemaan. Ainakin telvisiosta tulee aina silloin tällöin matkailuohjelmia, joissa käsitellään Suomea - pakko olla merkki suosion kasvusta täällä Japanissa. ;)

Oletteko vierailleet tai haluaisitteko vierailla tämänkaltaisessa kahvilassa?