Viime lauantaina sain mahdollisuuden käydä läpi muutamia vanhoja kuvia, kun vierailimme koko perhe isän nuoruudenkodissa. Lähdin selaamaan albumeja tarkoituksena löytää kuvia Japaniin vietäväksi ja siellä näytettäväksi. Vuosien takaa otetut kuvat ovat aina erittäin mielenkiintoisia - varsinkin, jos käsiin päätyy kuvia 1950-luvun tienoilta, jolloin valokuvaus oli jotain aivan muuta kuin nykyään.
Koska vierailumme kohdistui toiselle paikkakunnalle, eikä pakkanen lähennellyt aivan -20:tä, otin kameran matkalle mukaan. Harmi vain, ettei aurinko lauantaina kuitenkaan kunnolla näyttäytynyt. Olisin halunnut taltioida kimmeltävää lunta ja kirkkaansinistä taivasta.
Käydessäni lävitse lauantaina otettuja kuvia tajusin, miten erilainen vaihtovuoteni tuleekaan olemaan. Ei lunta. Ei pakkasta. Ei talvimaisemaa, jota ihastella. "Talveton vuosi" on sekä mielenkiintoinen että myös hieman haikea ajatus. Pidän talvesta ja odotan aina ensilumen tuloa aivan kuten kevään ensikukkasia, kesän helleaaltoja ja syksyn sateita. Vuodenaikojen vaihtelua on kiva seurata, vaikka aina ei sää niin mieluisaksi muuttuisikaan.
Tallettamalla talvisia kuvia tänne blogiin, voi talvisiin tunnelmiin uppoutua, jos koti-ikävä käy vallan sietämättömäksi. Postauksen pointti kuitenkin on, että jatkuvasti tulee huomattua asioita, jotka tulevat pian kokemaan muutoksen. En malta odottaa sitä hetkeä, kun saa ottaa matkalaukun mukaansa ja lähteä kohtaamaan vieras kulttuuri ja uudet ihmiset. Samalla ajatuksiin kuitenkin hiipii pelko siitä, olenko varmasti valmis. Mitä jos unohdan pakata jotain tärkeää tai mitä jos nolaan itseni jo ensimmäisenä päivänä isäntäperheessä?
Onneksi aikaa on vielä 48 päivää, 19 tuntia ja 27 minuuttia, ennen kuin kone starttaa kohti Japania. Päivät menevät todella nopeasti, mutta onneksi on vielä vähän aikaa aikaa. Myös koulua olisi vähän jäljellä. Läksyt, varsinkin matikka, pitävät ajatukset poissa liiasta jännittämisestä tai hermoilusta. Hikipisarat otsalla kun yrittää ymmärtää geometriaa, ei ensimmäinen koulupäivä Japanissa kuulostakaan sen jännittävämmältä.
Onko muilla vaihtareilla heräillyt haikeita ajatuksia Suomen jättämisestä?
- Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti