30.3. - Hanami

Hanami - kukkien katselua
Paleli ja nena vuosi, mutta hauskaa oli.
Lampoasteita noin 16, mutta tuuli oli kylma ja sormet jaatyivat.
 

 

Viimeinen mahdollisuus ihastella kirsikankukkia ennen niiden putoamista. Jo eilen tuuli puhalsi ilmaan suuret maarat kukkia. Kylmasta tuulesta ei valittanyt niin paljoa, kun keskittyi ihastelemaan teralehtien lentoa.
 

 

Hanamiin kuuluu kirsikankukkien ihastelu evasretken yhteydessa. Ruokaa ja juomaa pakataan mukaan, samoin retkipoytia ja viltteja. Itse olin paikalla isantaperheeni seka heidan ystavapariskuntansa kanssa. Tama pariskunta toi taasen mukanaan nuoren ranskalaisen pariskunnan, joka asuu Japanissa. Kokonaisuudessaan meita oli seitseman.

 

 

Ruoaksi tarjottiin muun muassa riisia, jonka seassa oli pilkottuna bambua, seka vuodenajan antimia kuten keltasinappia (kukkalaji). Keltasinappia (japaniksi nanohana) kasvaa tahan aikaan paljon teiden varsilla ja peltojen vieressa. Kauniin nakoisia, mutta heti ei tekisi mieli kylla syoda.

 

 

Retkipoydan aaressa keskustelua kaytiin paaosin japaniksi, mutta onneksi aina valilla kaannettiin englanniksi, niin paasi edes vahan kiinni jutun juoneen. Hostieni ystavapariskunnan mies on japanin kielen opettaja ja oli oikeastaan varsin hauskaa, kun tama korjaili sanaparsiani. Han lupautui myos opettamaan minulle japania, josta olen erittain kiitollinen. Haluan nimittain pian paasta puhumaan paremmin seka isantaperheen etta tulevien luokkalaisteni kanssa.

 

 

Paivan paatteeksi teralehtia loytyi joka puolelta. Kannoin huomaamatta huoneeseenikin ties kuinka monta.

 

 ばいばい

 

さくら さくら

Ei tullut mieleen yhtaan sakura-laulua, mutta mennaan talla. Olin viikon ja muutaman paivan pois ja tietamaton musiikkimaailman tapahtumista, sitten tanaan tormaan tahan... (Oon iloinen, etta SM toi jotain uutta videoihinsa. Hyvaa tyota talla kertaa)

 

Eilen vierailin naapurikaupungissa yhdessa host-aidin ja host-siskon kanssa. Paasimme veneajelulle ja ihastelemaan hinamatsuri-nukkeja seka kavelemaan pitkin katua, jonka varrella makoili kissoja ja myytiin matkamuistoja.

 

 

 

 

Milta kuulostavat perinteiset japanilaiset haat? Entapa haapaikalle saapuminen puuveneella, jota suuntaa rauhallisesti eteenpain bambukeppiin ja ketteryyteensa turvautuva kuljettaja? Ennen oman venekyytimme lahtoa saimme nahda yhden onnekkaan haaparin lipuvan ohitsemme seuranaan joukko haavieraita ja valokuvaaja. Naky oli sadunomainen. Seka morsian etta sulhanen olivat pukeutuneet perinteisiin haapukuihin seka kenkiin. Vaikka en haista piittaakkaan, seurasin suu auki nuorenparin matkaa kohti juhlapaikkaa, jona toimi jokireitin varrella sijaitseva suuri rakennus. Pari rantautui viimeisena ja heille oli valmiiksi levitetty punainen matto, jota pitkin kavella.

 

Paria onnittelivat matkan varrella myos joukko ei-haavieraita, me mukaan lukien, sanoin "omedetou gozaimasu". Oli kiva paasta edes pieneksi hetkeksi katsomaan nainkin suurta juhlaa.

 

 

 

Yhteen veneista oli laitettu naytille hinamatsuri-nukkeja seka upeasti koristeltuja palloja. Hinamatsuri, tunnetaan myos nimilla "tyttojen paiva" ja "nukkien paiva", sijoittuu maaliskuun alkuun. Kyseessa on yksi Japanin monista mielenkiintoisista juhlapaivista. Hinamatsuria juhlitaan 3. maaliskuuta, mutta nuket ovat vielakin esilla ja kiinnostavat turisteja seka paikallisia. Nuket on puettu heian-kauden (794-1185) hovipukuihin ja ne esittavat keisaria, keisaritarta seka muuta hovivakea kuten muusikoita. Nukkejen kampaukset ovat myoskin talta kaudelta ja pistavat helposti silmaan. Jos Hinamatsuri kiinnostaa, kurkkaa tama wikipedian sivu (sielta infot tahankin postaukseen ;) ).

Kaunis, lammin ja aurinkoinen paiva. Sakurat taydessa kukassa ja veneajelu laajalla jokialueella. En tajunnut venekapteenimme taukoamattomasta selostuksesta juuri mitaan, mutta yhdesta olen varma - ulkomaalaisen kustannuksella voi viihdyttaa muita matkustajia. Venekyyti oli oikein mukava ja todellakin viihdyttava. Siltoja alitettaessa - kun kaikki painoi paansa polviin ja kuljettaja joko hyppasi sillan ylitse tai polvistui veneen kannelle - saimme kuulla vanhoja japanilaisia lauluja. Suomalaisena turistina sain ihan oman laulun, jonka kuljettaja lauloi viimeisena, ennen rantaan saapumista. Ainakin hostit olivat huvittuneita tasta viela pitkaan ja muistuttavat tietyin valiajoin Vilma-san ("neiti" Vilma) laulusta. Itse vaan kiusaannun tallaisesta ylimaaraisesta huomiosta. Haha.

 

Ylla naette viela paremmin minkalaisesta joellakulkemismuodosta oli kyse, itse en tosiaan muista enaa nimea.

 

 

 

 Toisin kuin tuli oletettua, aurinko nayttaytyi eilen ja tanaan. Tosi piristavaa. :) Nyt on muuten myos koulupuku ja -laukku lainattu ja koulussa kayty puhumassa opettajien kanssa. Tasta erillista tekstia, kun paasen kouluun ja sen asioihin paremmin tutustumaan.

 

Kiitos lukemisesta!

 

ばい ばい

 

Matka Helsingista Osakaan kuvina

18.3. lentokone odotti Tokiota kohti suuntaavia matkustajia. Lentomme myohastyi hieman teknisten vikojen vuoksi.

 

 

9 tuntia lentokoneessa ja sitten bussilla kohti Naritan hotelliamme.

 

 

Matkalla hotellille oli pakko napata kuva paikallisesta kasvillisuudesta. Erittain vihreata ja kevytta, mutta tiheaa.

 

 

Hotellimme vieressa oli pieni kirkkorakennus.

 

 

Puut olivat saaneet rengaskoristeita.

 

 

Nakyma ylakerroksien ikkunoista oli kaunis ja metsapainotteinen. Maan pintamuodot aaltoilivat ja saivat aikaan aaltomaisen efektin.

 

 Alapuolella kuvassa lahdevesimerkki, jota tuli nautittua paljon orientaation aikana.

555ml - parempi kuin Suomen 500ml

 Ensimmaisen paivan jalkeen oli sanottava heipat Naritan upealle valiaikaiskodille ja hypattava bussiin

 

 Nakymia bussin ikkunasta：

 

 Pitkan paivan jalkeen saavuimme Osakan nuorisohotellille, josta kauniit nakymat joelle.

Ylapuolella viela kuva 22. paivan aamulta, jolloin orientaatio loppui ja lahdimme kohti Osakan lentokenttaa, maaranpaana Fukuoka.

 

*

 

Kaikki taman postauksen kuvat on otettu kannykalla, joten ne eivat ole kovin hyvalaatuisia. Pahoitteluni, mutta en viitsinyt avata matkalaukkua kamerani vuoksi. ;) 

　ばいばい



こんにちは! - Terveisiä Japanista!

 kirjoitan isantaperheen koneelta, siksi mm. ä ei kaytossa

Tänään on kulunut tasan viikko siitä, kun lahdimme kaikki 14 suomalaista suuntaamaan kohti Naritaa. Matka oli pitka ja raskas, vaikkakin sujui hyvin. Naritan lentokentalla meita oli vastassa Japanin AFS, joka ohjasi meidat perille Naritassa sijaitsevaan hotelliin. Taalla hotellissa tapasimme ympari maailmaa tulleita kohtalotovereitamme ja oli kiva nahda, kuinka paljon Japani ihmisia kiinnostaa. Kokonaisuudessaan uusi vaihtareita oli kai jotain 200. Austraaliasta ja Amerikasta eniten.

Naritan hotellilta jatkoimme matkaa jakautuen kolmeen eri joukkoon - maaraava tekija oli isantaperheen sijainti. Itse menin Osakaan, jonne jatkoi matkaa myos suurin osa muista suomalaisista. Bussilla kulkien matka kesti noin 8-9 tuntia.

 

Orientaatioleirista ei ole ihmeellisempaa kerrottavaa. Kavimme lavitse joitain tarkeita asioita liittyen japanilaiseen kulttuuriin ja omiin ajatuksiimme. Myonnan, etten kauheasti pitanyt orientaatiosta taalla. Kaikki meni todella hyvin, mutta orientaatio hieman ahdisti tiukkojen saantojen ja uusien asioiden vuoksi. Myoskin jetlag painoi paalle, joten siinapa sitten oltiin reippaita.

 

Totoro - googlen kuvahaku

Japaniin saavuttuamme ymparille levittaytyi tarunomainen luonto. Jos olette katsoneet japanilaisia piirrettyja, voitte yrittaa kuvitella maisemaa taalla. Puut elavat omaa elamaansa ja liikkuvat tuulen mukana kuin hengittaen. Metsa, jopa kaukaa katsottuna, tuo mielenrauhaa, jollaista ei voi helposti sanoin kuvailla. Luonto ja moderni asuminen yhdistyvat japanilaisissa kaupungeissa tavalla, josta myos muualla maailmassa voitaisiin ottaa oppia.

 



googlen kuvahaku

Japani on myos hyvin vuoristoinen. Ikkunasta ulos katsoessani, voin nahda kaukaisuudessa haamottavan sumuista vuoristoa. Aamulla taalla on sumuista, mutta paivaa kohti mentaessa sumu hieman halvenee. Varsinaista iltahamaraa ei ole, vaan aurinko laskee illalla aika nopeasti. Pimeys tulee yllattaen.

Kirjoitan tata postausta isantaperheen tietokoneelta, jossa ei luonnollisestikaan ole suomalaisia erikoisaakkosia. Toivottavasti teita lukijoita ei haittaa joidenkin kirjainten puuttuminen, olen liian laiska ja hidas kopioimaan.

Isantaperheeni on todella, todella mukava ja ystavallinen. Kun lahdimme lentamaan Osakasta orientaation jalkeen kohti Fukuokaa, olin todella hermostunut - voisinko koskaan kotiutua toisten ihmisten asuntoon? Tasta huolimatta Fukuokan lentokentalla pakotin itseni muiden vaihtareiden kanssa aulaan kohtaamaan japanilaisista isantaperheista koostuvaa ihmisjoukkoa. Se oli pelottavaa, enka aluksi nahnyt missaan tuttuja kasvoja. Sitten pariskunta tuli luokseni kantaen suurta, sopoa muumikoristeista nimikylttia ja esittaytyi isantaperheekseni. Ensitapaaminen oli helpottava, ei tarvinnut olla karvat pystyssa. Sain myos tavata lentokentalla jo aikuisen host-siskoni, joka oli todella natti ja ystavallinen.

Kohta olen viettanyt jo nelja paivaa taalla ja voin sanoa, etta paremmin ei olisi voinut kayda. Ei toki pitaisi olla liian varma mistaan, mutta olen rehellinen ja sanon, etta pidan nykyisesta tilanteestani. Olen ollut mahdollisimman rehellisesti oma itseni, hieman vain tavallista hymyilevaisempi. Haha. Vahan jannittaa puhua perheen kanssa, mutta kylla se tasta. Yhteisymmarrysta ei aina kielimuurista johtuen loydy, mutta yritan opiskella japania ahkerasti. Joka paiva olen ottanut esille opintomateriaalit ja ryhtynyt opettelemaan - se on ainut tapa sopeutua seka perheeseen etta myohemmin kouluun ja tahan kaupunkiin.

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, isantakouluni on katolinen, eli kristitty, koulu. Kuulemma joka aamu ennen tunnin alkua mennaan rukoilemaan. En laita vastaan, kuulostaa mielenkiintoiselta. Kuulin kuitenkin　myos, etta suurin osa koulun opiskelijoista on buddhalaisia - ei kristittyja, vaikka koulussa osallistuvatkin uskonnolliseen toimintaan.

Koulun alkuun on aikaa viela noin viikko, mutta kaymme huomenna isantaperheen kanssa tutustumassa tiloihin ja puhumassa koulun tyontekijoiden kanssa. Ymmartaakseni en muuten ole ensimmainen vaihtari tassa koulussa, vaan heilla on ollut aiemmin muitakin. Kuulostaa hyvalta. Kavimme eilen myos paikallisessa temppelissa. Talla paikalla oli pitka historia. Siella oli paljon suuria kivenlohkareita entisen linnan jaannoksista ja vanhoja, leveita puita.

Sakura kukkii pian ja joitain kukkia on jo nahtavissa taalla. Mielenkiintoisena faktana mainittakoon, etta kirsikankukkapuun kukat tuoksuvat hyvilta.^^

Suomen tuliaisista sen verran(en ehtinyt ottaa parempaa kuvaa^^"), etta niista pidettiin oikein paljon. Muumikupit ja muut olivat mieluisia. Hostini taitavat pitaa paljonkin Fazerin sinisesta, vaikka se ei ehka ole niin makeaa kuin muu suklaa. Kiva, etta pitavat. Sisuakin maistoivat ja kuulemma pitivat, mutta epailen tata viela hieman. Myos lakritsi on maistunut japanilaiselle perheelleni. Olin todella yllattynyt.

En tieda, milloin voin kirjoittaa taas uudestaan, mutta toivottavasti pian. Koulun alkaessa alkaa myos kiire, mutta aikaa varmasti loytyy silloin talloin.
 

Mita Suomeen kuuluu? Onko mitaan uutta ilmentynyt? Miten muilla vaihtareilla menee?

 

ばいばい

 

5 päivää lähtöön: kuulumisia & jotain uutta

Viisi = alle viikko!

Kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Seuraavan viikon tiistai on vielä jossain kaukaisuudessa. Vaikka päivät menevätkin nopeasti, en osaa hahmottaa jäljellä olevaa aikaa. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi, mutta silti aika ei riitä. Pieniin, yksinkertaisiin asioihin menee loppujen lopuksi koko päivä. Vielä on paljon tehtävää. Ei onneksi enää kuitenkaan ole sitä pientä stressiä, joka kiusasi noin viikko sitten. Juuri nyt olen yllättävän rauhallinen, vaikkakin lähdön ajatteleminen saakin jännityksen aina välillä nousemaan.

Pari päivää sitten saapui tieto siitä, mihin paikkoihin jatketaan maansisäisellä lennolla saapumisleirin jälkeen. Aavistelinkin jo, että varmaankin omalle kohdalle osuu, kun kuitenkin vuosi vietetään muulla kuin pääsaarella. Lentäminen on ihan kivaa, varmasti matkalaukkujen kannalta helpompaa kuin junalla tai laivalla kulkeminen (on jo kerran tullut raahattua 20kg:n matkalaukkua lautan jyrkkiä portaita ylös, enkä haluaisi yrittää samaa enää kahdella matkalaukulla ;)). Maansisäiseen lentämiseen suurimman muuttujan tuo matkatavaroiden painorajat: iso matkalaukku saa maksimissaan painaa vain 20kg (Suomesta Japaniin lennettäessä 23kg) ja käsimatkatavara 10kg (Suomi-Japani 8kg). Joutunee siis karsimaan painavimpia juttuja pois ja rajoittamaan entistä enemmän ostelua kohdemaassa. :D 

Yläpuolella olevassa kuvassa on hieman esimakua tuliaisista, jotka on tullut hankittua isäntäperhettä ja koulua varten. Näiden lisäksi on vielä hieman lisää, mutta en viitsinyt kaikkea kuvailla erikseen. Yritän sitten, kun ovat siististi kasassa. 

Tähän laukkuun olisi tarkoitus sijoittaa suurin osa tavaroista. Pidän kovasti laukun punertavasta väristä. Luonnonvalossa laukku on muuten kuvaa tummempi. Ihanaa, kun on nyt ihan oma iso matkalaukku! :) Kohta pitää alkaa tekemään koepakkauksia.

Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu vielä sukulaisten ja ystävien tapaamista. Tällöin saan myös hieman etuajassa juhlistaa 19.3. olevaa syntymäpäivääni! On vaikeaa ajatella, että joutuu olemaan erossa läheisistä ihmisistä monia kuukausia. Yhteydenpito on onneksi mahdollista, vaikkei tietenkään niin yksinkertaisen helppoa kuin jos asuttaisiin samassa maassa. ;)

Katsotaan, saanko kirjoiteltua jotain vielä ennen h-hetkeä. 

Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!

Ps. Älkää säikähtäkö blogin jatkuvassa muutoksessa olevaa ulkoasua. En ole täysin tyytyväinen siihen vielä, mutta kohta vakiintuu.