Hanami - kukkien katselua
Paleli ja nena vuosi, mutta hauskaa oli.
Lampoasteita noin 16, mutta tuuli oli kylma ja sormet jaatyivat.
Paleli ja nena vuosi, mutta hauskaa oli.
Lampoasteita noin 16, mutta tuuli oli kylma ja sormet jaatyivat.
Viimeinen mahdollisuus ihastella kirsikankukkia ennen niiden putoamista. Jo eilen tuuli puhalsi ilmaan suuret maarat kukkia. Kylmasta tuulesta ei valittanyt niin paljoa, kun keskittyi ihastelemaan teralehtien lentoa.
Hanamiin kuuluu kirsikankukkien ihastelu evasretken yhteydessa. Ruokaa ja juomaa pakataan mukaan, samoin retkipoytia ja viltteja. Itse olin paikalla isantaperheeni seka heidan ystavapariskuntansa kanssa. Tama pariskunta toi taasen mukanaan nuoren ranskalaisen pariskunnan, joka asuu Japanissa. Kokonaisuudessaan meita oli seitseman.
Ruoaksi tarjottiin muun muassa riisia, jonka seassa oli pilkottuna bambua, seka vuodenajan antimia kuten keltasinappia (kukkalaji). Keltasinappia (japaniksi nanohana) kasvaa tahan aikaan paljon teiden varsilla ja peltojen vieressa. Kauniin nakoisia, mutta heti ei tekisi mieli kylla syoda.
Retkipoydan aaressa keskustelua kaytiin paaosin japaniksi, mutta onneksi aina valilla kaannettiin englanniksi, niin paasi edes vahan kiinni jutun juoneen. Hostieni ystavapariskunnan mies on japanin kielen opettaja ja oli oikeastaan varsin hauskaa, kun tama korjaili sanaparsiani. Han lupautui myos opettamaan minulle japania, josta olen erittain kiitollinen. Haluan nimittain pian paasta puhumaan paremmin seka isantaperheen etta tulevien luokkalaisteni kanssa.
Paivan paatteeksi teralehtia loytyi joka puolelta. Kannoin huomaamatta huoneeseenikin ties kuinka monta.
ばいばい
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti