Ensimmainen paiva koulussa

 

Ei voi kuin kauhistella omaa naamaa niissa harvoissa kuvissa, jotka otettiin, kun puin koulupuvun ensimmaista kertaa paalle. Onneksi internet tarjoaa editointisivuja ja sopo pupunnaama sensuroi karuimmat kohdat kasvoista.

Taman postauksen pontti ei kuitenkaan ole esittaa valittavaa pikkukakaraa kerjaten saalia, vaan kertoa, mita koin ensimmaisena koulupaivanani taalla Japanissa. On varmasti hyva nain alkuun mainita, etta taalla on ihan pirun kylma - seka ulkona etta sisalla. Ulkona on pilvista, harmaata ja vetta sataa aina pienin valiajoin. Saasta huolimatta oli pakko jattaa peittokasan lampo ja kiirehtia kouluun, jonne saavuin jo ennen kahdeksaa aamulla.

Ensimmaiseksi tapasin muutamia koulun oppilaita, jotka puhuivat hyvaa tai keskivertoa englantia. Ihmeellista kylla, kaikki olivat todella kiinnostuneita ja taputtelivat selkaan saadakseen edes lyhyen tervehdyksen tai vastauksen kysymykseen.

Noin tunti saapumisestani ja loysin itseni opettajien huoneesta pitamassa esittelya ja tarjoamassa Suomesta hankittua tuliaiskokoelmaa - suklaata, salmiakkia, Suomi-kirja, pari kuusen muotoista koristetta ja tuohikori tai mika ikina onkaan. Tajusin vahan liian myohaan, ettei kori mahtuisi vaakatasossa lahjakassiin, joten oli pakko varkata kahdesta erilaisesta narusta rustettikoriste pitamaan tuomisia kasassa. Olin jopa tyytyvainen lopputulokseen, vaikka olisi voinut kylla olla jarkevampikin.

Opettajia koulussa on muuten lahelle 30! Kaikkien ollessa paikalla samassa huoneessa, tuntui maara hirvittavan isolta. Kouluun saapui lisaksi noin viisi uutta opettajaa, jotka esiteltiin koko koululle tanaan.

Esittely tapahtui suuressa salissa, joka tayttyi vain juuri ja juuri puoliksi. Paikalla olivat 2. ja 3. vuoden oppilaat seka koulun henkilokunta. Tama tilaisuus avasi kouluvuoden ja mukana oli seka laulua - virsia, uskoakseni - etta rukous ja rehtorin muutama puheenvuoro. Huomenna on kuitenkin vasta varsinainen vuoden aloitus ja talloin mukana ovat myos oppilaiden vanhemmat. Myos mun hostit tulee katsomaan. Toivon syvasti, ettei tarvitse esittaytya enaa uudestaan huomenna. Tanaan kerroin lyhyesti jo oman nimeni, ikani, kansalaisuuteni ja sanoin, etta on hauska tutustua.

Esittelyn jalkeen tapasin luokanopettajani, joka oli tosi pitka mies ja naytti aluksi ulkomaalaiselta. Tama opettaa tulevalle luokalleni yhteiskuntaoppia. Hieman huvittavaa, koska yhdeksannen luokan luokanopettajani oli myos mies ja opetti samaista ainetta.

Vaihdoin sanoja muutamien muidenkin opettajien kanssa, joita satuin tapaamaan aina vahingossa kaytavalla. Osasivat yllattavan hyvin englantia. Sopo nainen yllatti toden teolla, kun alkoi puhumaan japanin sijasta englantia. Han oli tosin erittain ujo.

Kotiin paasin lahtemaan noin yhdentoista aikoihin, jolloin muutkin poistuivat koulusta. Pienet sydamentykytykset tuli koettua juna-asemalla, kun luulin hypanneeni vaaraan junaan. Kanssamatkustajat varmaan ihmettelivat jaatynytta ilmettani kiidettaessa lapi kaupungin keskustan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja paasin takaisin hostien luokse, tosin kylmasta taristen. Hame on aika tuskaa tallaisella kelilla...

Kovin erikoisia tietoja en saanut tulevasta kouluelamastani, mutta tiistaina tulee taas lisaa uutta. Ehka ihan hyva nain. Maanantaina ei muuten ole koulua, mika on erittain tervetullutta aikaisten heraamisten takia.

Mita mielta te lukijat olette koulupuvuista yleensa? Pukisitteko paallenne? Ottaisitteko kayttoon Suomessa?

 

Hauskaa viikonloppua!