Kartalle takaisin

Koulupuvusta arkivaatteisiin. Muutos ei ole kummoinen, mutta mielellaan heti kotiin tultua haluaa paasta eroon koulupuvusta. Kun joka aamu vetaa paalle samat vaatteet, heraa sita aina joskus ajattelemaan, etta vaihtelu voisi tehda hyvaa. Pari kertaa on tullut vasyneena ajateltua, etta pitaisikohan seuraavana paivana laittaa paalle jotain muuta - ihan kuin muka voisin. Suomessa kun on tottunut ajattelemaan, etta valilla on laitettava paalle jotain muutakin kuin sama kulahtanut paita ja samat poksyt, niin tottuminen vie vahan aikaa.



 



Aluksi kouluelama oli aika mutkikasta; paljon uusia tapoja, luokka oli meluisa ja uskonnon esilletuonti oli ristiriidassa omien nakemysteni kanssa. Lisaksi kommunikointi opettajien kanssa tuotti vaikeuksia. Informaatio tuntui kulkevan ensimmaisina paivina ainoastaan reittia koulu->isantaperhe->mina.

Tottumisessa on eniten auttanut yrittaminen seka ystavallinen isantaperhe. Olin alussa todella sekaisin ja vasynyt. En tiennyt laisinkaan, mita tuntien aikana piti tehda, joten yritin toimia kuten muutkin - opiskella, kielimuurista huolimatta. Koska olen taalla lukion ensimmaisella luokalla, ovat tuntien aiheet jo ennestaan hieman tuttuja. Oli helpottavaa, kun huomasi ymmartavansa edes jotain opetuksesta. Tuli paljon turvallisempi olo, kun sai eteen samaa kuin Suomessa.

Viimeisin inspiraatiopotku tuli paikallisen AFS:n jarjestamasta tapaamisesta. Sain kuulla muiden samalla alueella elavien vaihtareiden kokemuksia ja ymmarsin etteivat hekaan puhu viela taydellista japania tai osaa koulun tapoja. AFS-vaihtareita on taman prefektuurin etelaisella alueella, johon minakin kuulun, ainoastaan viisi. Luku on pieni, mutta hyva, koska ryhmana ollaan tiiviimpi.

Viimeisin viikko on sujunut varsinkin koulun osalta erittain hyvin. Kaikki paivat eivat tietenkaan ole mitaan ihanuuden multihuipentumaa, koska arki on arkea myos taalla, mutta pienia hyvia asioita on ollut talla viikolla paljon. Koulun vaki on oppinut tuntemaan minut ja mina heidat. Luottamus lahtee toivottavasti tasta viela paremmin rakentumaan ja opin kunnolla talon tavoille.

Ajanpuutteesta johtuen en saanut tasta postauksesta taman syvallisempaa. Edessa on kuitenkin vapaapaivia, jolloin pyrin kasittelemaan kunnolla kouluelamaa seka muita vaihtoon ja Japaniin liittyvia asioita. Pahoittelen viela pitkaa postaustaukoa. Monena paivana olisin halunnut jo kirjoittaa, mutta aika ei yksinkertaisesti riittanyt ja vasymys painoi.