こんにちは! - Terveisiä Japanista!

 kirjoitan isantaperheen koneelta, siksi mm. ä ei kaytossa

Tänään on kulunut tasan viikko siitä, kun lahdimme kaikki 14 suomalaista suuntaamaan kohti Naritaa. Matka oli pitka ja raskas, vaikkakin sujui hyvin. Naritan lentokentalla meita oli vastassa Japanin AFS, joka ohjasi meidat perille Naritassa sijaitsevaan hotelliin. Taalla hotellissa tapasimme ympari maailmaa tulleita kohtalotovereitamme ja oli kiva nahda, kuinka paljon Japani ihmisia kiinnostaa. Kokonaisuudessaan uusi vaihtareita oli kai jotain 200. Austraaliasta ja Amerikasta eniten.

Naritan hotellilta jatkoimme matkaa jakautuen kolmeen eri joukkoon - maaraava tekija oli isantaperheen sijainti. Itse menin Osakaan, jonne jatkoi matkaa myos suurin osa muista suomalaisista. Bussilla kulkien matka kesti noin 8-9 tuntia.

 

Orientaatioleirista ei ole ihmeellisempaa kerrottavaa. Kavimme lavitse joitain tarkeita asioita liittyen japanilaiseen kulttuuriin ja omiin ajatuksiimme. Myonnan, etten kauheasti pitanyt orientaatiosta taalla. Kaikki meni todella hyvin, mutta orientaatio hieman ahdisti tiukkojen saantojen ja uusien asioiden vuoksi. Myoskin jetlag painoi paalle, joten siinapa sitten oltiin reippaita.

 

Totoro - googlen kuvahaku

Japaniin saavuttuamme ymparille levittaytyi tarunomainen luonto. Jos olette katsoneet japanilaisia piirrettyja, voitte yrittaa kuvitella maisemaa taalla. Puut elavat omaa elamaansa ja liikkuvat tuulen mukana kuin hengittaen. Metsa, jopa kaukaa katsottuna, tuo mielenrauhaa, jollaista ei voi helposti sanoin kuvailla. Luonto ja moderni asuminen yhdistyvat japanilaisissa kaupungeissa tavalla, josta myos muualla maailmassa voitaisiin ottaa oppia.

 



googlen kuvahaku

Japani on myos hyvin vuoristoinen. Ikkunasta ulos katsoessani, voin nahda kaukaisuudessa haamottavan sumuista vuoristoa. Aamulla taalla on sumuista, mutta paivaa kohti mentaessa sumu hieman halvenee. Varsinaista iltahamaraa ei ole, vaan aurinko laskee illalla aika nopeasti. Pimeys tulee yllattaen.

Kirjoitan tata postausta isantaperheen tietokoneelta, jossa ei luonnollisestikaan ole suomalaisia erikoisaakkosia. Toivottavasti teita lukijoita ei haittaa joidenkin kirjainten puuttuminen, olen liian laiska ja hidas kopioimaan.

Isantaperheeni on todella, todella mukava ja ystavallinen. Kun lahdimme lentamaan Osakasta orientaation jalkeen kohti Fukuokaa, olin todella hermostunut - voisinko koskaan kotiutua toisten ihmisten asuntoon? Tasta huolimatta Fukuokan lentokentalla pakotin itseni muiden vaihtareiden kanssa aulaan kohtaamaan japanilaisista isantaperheista koostuvaa ihmisjoukkoa. Se oli pelottavaa, enka aluksi nahnyt missaan tuttuja kasvoja. Sitten pariskunta tuli luokseni kantaen suurta, sopoa muumikoristeista nimikylttia ja esittaytyi isantaperheekseni. Ensitapaaminen oli helpottava, ei tarvinnut olla karvat pystyssa. Sain myos tavata lentokentalla jo aikuisen host-siskoni, joka oli todella natti ja ystavallinen.

Kohta olen viettanyt jo nelja paivaa taalla ja voin sanoa, etta paremmin ei olisi voinut kayda. Ei toki pitaisi olla liian varma mistaan, mutta olen rehellinen ja sanon, etta pidan nykyisesta tilanteestani. Olen ollut mahdollisimman rehellisesti oma itseni, hieman vain tavallista hymyilevaisempi. Haha. Vahan jannittaa puhua perheen kanssa, mutta kylla se tasta. Yhteisymmarrysta ei aina kielimuurista johtuen loydy, mutta yritan opiskella japania ahkerasti. Joka paiva olen ottanut esille opintomateriaalit ja ryhtynyt opettelemaan - se on ainut tapa sopeutua seka perheeseen etta myohemmin kouluun ja tahan kaupunkiin.

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, isantakouluni on katolinen, eli kristitty, koulu. Kuulemma joka aamu ennen tunnin alkua mennaan rukoilemaan. En laita vastaan, kuulostaa mielenkiintoiselta. Kuulin kuitenkin　myos, etta suurin osa koulun opiskelijoista on buddhalaisia - ei kristittyja, vaikka koulussa osallistuvatkin uskonnolliseen toimintaan.

Koulun alkuun on aikaa viela noin viikko, mutta kaymme huomenna isantaperheen kanssa tutustumassa tiloihin ja puhumassa koulun tyontekijoiden kanssa. Ymmartaakseni en muuten ole ensimmainen vaihtari tassa koulussa, vaan heilla on ollut aiemmin muitakin. Kuulostaa hyvalta. Kavimme eilen myos paikallisessa temppelissa. Talla paikalla oli pitka historia. Siella oli paljon suuria kivenlohkareita entisen linnan jaannoksista ja vanhoja, leveita puita.

Sakura kukkii pian ja joitain kukkia on jo nahtavissa taalla. Mielenkiintoisena faktana mainittakoon, etta kirsikankukkapuun kukat tuoksuvat hyvilta.^^

Suomen tuliaisista sen verran(en ehtinyt ottaa parempaa kuvaa^^"), etta niista pidettiin oikein paljon. Muumikupit ja muut olivat mieluisia. Hostini taitavat pitaa paljonkin Fazerin sinisesta, vaikka se ei ehka ole niin makeaa kuin muu suklaa. Kiva, etta pitavat. Sisuakin maistoivat ja kuulemma pitivat, mutta epailen tata viela hieman. Myos lakritsi on maistunut japanilaiselle perheelleni. Olin todella yllattynyt.

En tieda, milloin voin kirjoittaa taas uudestaan, mutta toivottavasti pian. Koulun alkaessa alkaa myos kiire, mutta aikaa varmasti loytyy silloin talloin.
 

Mita Suomeen kuuluu? Onko mitaan uutta ilmentynyt? Miten muilla vaihtareilla menee?

 

ばいばい