Kartalle takaisin

Koulupuvusta arkivaatteisiin. Muutos ei ole kummoinen, mutta mielellaan heti kotiin tultua haluaa paasta eroon koulupuvusta. Kun joka aamu vetaa paalle samat vaatteet, heraa sita aina joskus ajattelemaan, etta vaihtelu voisi tehda hyvaa. Pari kertaa on tullut vasyneena ajateltua, etta pitaisikohan seuraavana paivana laittaa paalle jotain muuta - ihan kuin muka voisin. Suomessa kun on tottunut ajattelemaan, etta valilla on laitettava paalle jotain muutakin kuin sama kulahtanut paita ja samat poksyt, niin tottuminen vie vahan aikaa.



 



Aluksi kouluelama oli aika mutkikasta; paljon uusia tapoja, luokka oli meluisa ja uskonnon esilletuonti oli ristiriidassa omien nakemysteni kanssa. Lisaksi kommunikointi opettajien kanssa tuotti vaikeuksia. Informaatio tuntui kulkevan ensimmaisina paivina ainoastaan reittia koulu->isantaperhe->mina.

Tottumisessa on eniten auttanut yrittaminen seka ystavallinen isantaperhe. Olin alussa todella sekaisin ja vasynyt. En tiennyt laisinkaan, mita tuntien aikana piti tehda, joten yritin toimia kuten muutkin - opiskella, kielimuurista huolimatta. Koska olen taalla lukion ensimmaisella luokalla, ovat tuntien aiheet jo ennestaan hieman tuttuja. Oli helpottavaa, kun huomasi ymmartavansa edes jotain opetuksesta. Tuli paljon turvallisempi olo, kun sai eteen samaa kuin Suomessa.

Viimeisin inspiraatiopotku tuli paikallisen AFS:n jarjestamasta tapaamisesta. Sain kuulla muiden samalla alueella elavien vaihtareiden kokemuksia ja ymmarsin etteivat hekaan puhu viela taydellista japania tai osaa koulun tapoja. AFS-vaihtareita on taman prefektuurin etelaisella alueella, johon minakin kuulun, ainoastaan viisi. Luku on pieni, mutta hyva, koska ryhmana ollaan tiiviimpi.

Viimeisin viikko on sujunut varsinkin koulun osalta erittain hyvin. Kaikki paivat eivat tietenkaan ole mitaan ihanuuden multihuipentumaa, koska arki on arkea myos taalla, mutta pienia hyvia asioita on ollut talla viikolla paljon. Koulun vaki on oppinut tuntemaan minut ja mina heidat. Luottamus lahtee toivottavasti tasta viela paremmin rakentumaan ja opin kunnolla talon tavoille.

Ajanpuutteesta johtuen en saanut tasta postauksesta taman syvallisempaa. Edessa on kuitenkin vapaapaivia, jolloin pyrin kasittelemaan kunnolla kouluelamaa seka muita vaihtoon ja Japaniin liittyvia asioita. Pahoittelen viela pitkaa postaustaukoa. Monena paivana olisin halunnut jo kirjoittaa, mutta aika ei yksinkertaisesti riittanyt ja vasymys painoi.

 

 

Vaaleanpunainen houkutus





Muutamia viime aikojen ostoksia siis. Taman postauksen piti ilmestya jo muutama paiva sitten, mutta koulu ja vasymys veivat voiton. En kuitenkaan ole paassyt hankkimaan mitaan talla aikaa, joten muutama paiva ei paljoa paina, toivottavasti. ;)

 

Isantaperheessani on todella hyva huolto, joten rahaa on saastynyt paljon. Kynia ja kirjekuoria on saatavilla, samoin nenaliinoja ja ruokaa. Paljon enemman kuin edes oikeastaan tarvitsisin. Olen kylla erittain kiitollinen hosteille huolenpidosta.

 

Joitain tavaroita kuitenkin olen tarvinnut (tai vain halunnut ostaa..), ja tassa suurin osa hankinnoistani:

 



 

Viime viikolla karsin kuivuvista hiuksista, joten oli pakko hankkia jotain kosteuttamaan ja hoitamaan niita. Kiertelin eri pullojen ja purkkien ohitse yrittaen valita tehokasta ja toimivaa tuotetta. Hyllyt notkuivat tuntemattomia merkkeja ja aanitetyt mainokset soivat uudestaan ja uudestaan. Paadyin lopulta Organic Rose Water-nimiseen pulloon hyvan tuoksun vuoksi ja onnellisesti olen voinut hiusteni suhteen taman paatoksen jalkeen elella. Suosittelen, jos hiukset kaipaavat piristysta.

 

 

Kalenteri - pakollinen hankinta unohtelevalle vaihtarille. Suomessa merkitsen kaiken yleensa kannykan kalenteriin, mutta taalla ei ole mahdollisuutta alypuhelimeen. Koulussa ei muutenkaan saa puhelimet olla esilla, joten hieman vanhanaikaisesti, mutta erittain tehokkaasti, tungetaan kaikki olennainen ylapuolella esiintyvaan kirjaseen. Voi olla, etta Suomeen palattuani en voi luopua tasta  keksinnosta enaa ikina.

 

100¥:n kaupasta tuli hankittua pieni kukkaro koulua varten, kaksi kynaa, puhdasta valkoista paperia - se on aina tarpeen - seka ehka vahan liiankin tyttomaisia tarroja. Ainakin nuo kirkkaat varit herattavat kalenterin sivuilla huomiota ja valtyn unohtamisilta...

Japanissa levykauppojen valikoima on laaja ja tunnen hukkuvani joka kerta, kun tallaisessa vierailen. Joka kolmen metrin valein soi eri laulu ja korvia huimaa. Mielenkiinnolla kuitenkin vierailen mahdollisuuksien mukaan, koska hyvaa musiikkia on paljon saatavilla.

Tassa kaikki talla kertaa. Rentoa viikonloppua teille lukijoille! Mullakin mahdollisuus levata pari paivaa. Huh. :)

 







Ensimmainen paiva koulussa

 

Ei voi kuin kauhistella omaa naamaa niissa harvoissa kuvissa, jotka otettiin, kun puin koulupuvun ensimmaista kertaa paalle. Onneksi internet tarjoaa editointisivuja ja sopo pupunnaama sensuroi karuimmat kohdat kasvoista.

Taman postauksen pontti ei kuitenkaan ole esittaa valittavaa pikkukakaraa kerjaten saalia, vaan kertoa, mita koin ensimmaisena koulupaivanani taalla Japanissa. On varmasti hyva nain alkuun mainita, etta taalla on ihan pirun kylma - seka ulkona etta sisalla. Ulkona on pilvista, harmaata ja vetta sataa aina pienin valiajoin. Saasta huolimatta oli pakko jattaa peittokasan lampo ja kiirehtia kouluun, jonne saavuin jo ennen kahdeksaa aamulla.

Ensimmaiseksi tapasin muutamia koulun oppilaita, jotka puhuivat hyvaa tai keskivertoa englantia. Ihmeellista kylla, kaikki olivat todella kiinnostuneita ja taputtelivat selkaan saadakseen edes lyhyen tervehdyksen tai vastauksen kysymykseen.

Noin tunti saapumisestani ja loysin itseni opettajien huoneesta pitamassa esittelya ja tarjoamassa Suomesta hankittua tuliaiskokoelmaa - suklaata, salmiakkia, Suomi-kirja, pari kuusen muotoista koristetta ja tuohikori tai mika ikina onkaan. Tajusin vahan liian myohaan, ettei kori mahtuisi vaakatasossa lahjakassiin, joten oli pakko varkata kahdesta erilaisesta narusta rustettikoriste pitamaan tuomisia kasassa. Olin jopa tyytyvainen lopputulokseen, vaikka olisi voinut kylla olla jarkevampikin.

Opettajia koulussa on muuten lahelle 30! Kaikkien ollessa paikalla samassa huoneessa, tuntui maara hirvittavan isolta. Kouluun saapui lisaksi noin viisi uutta opettajaa, jotka esiteltiin koko koululle tanaan.

Esittely tapahtui suuressa salissa, joka tayttyi vain juuri ja juuri puoliksi. Paikalla olivat 2. ja 3. vuoden oppilaat seka koulun henkilokunta. Tama tilaisuus avasi kouluvuoden ja mukana oli seka laulua - virsia, uskoakseni - etta rukous ja rehtorin muutama puheenvuoro. Huomenna on kuitenkin vasta varsinainen vuoden aloitus ja talloin mukana ovat myos oppilaiden vanhemmat. Myos mun hostit tulee katsomaan. Toivon syvasti, ettei tarvitse esittaytya enaa uudestaan huomenna. Tanaan kerroin lyhyesti jo oman nimeni, ikani, kansalaisuuteni ja sanoin, etta on hauska tutustua.

Esittelyn jalkeen tapasin luokanopettajani, joka oli tosi pitka mies ja naytti aluksi ulkomaalaiselta. Tama opettaa tulevalle luokalleni yhteiskuntaoppia. Hieman huvittavaa, koska yhdeksannen luokan luokanopettajani oli myos mies ja opetti samaista ainetta.

Vaihdoin sanoja muutamien muidenkin opettajien kanssa, joita satuin tapaamaan aina vahingossa kaytavalla. Osasivat yllattavan hyvin englantia. Sopo nainen yllatti toden teolla, kun alkoi puhumaan japanin sijasta englantia. Han oli tosin erittain ujo.

Kotiin paasin lahtemaan noin yhdentoista aikoihin, jolloin muutkin poistuivat koulusta. Pienet sydamentykytykset tuli koettua juna-asemalla, kun luulin hypanneeni vaaraan junaan. Kanssamatkustajat varmaan ihmettelivat jaatynytta ilmettani kiidettaessa lapi kaupungin keskustan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja paasin takaisin hostien luokse, tosin kylmasta taristen. Hame on aika tuskaa tallaisella kelilla...

Kovin erikoisia tietoja en saanut tulevasta kouluelamastani, mutta tiistaina tulee taas lisaa uutta. Ehka ihan hyva nain. Maanantaina ei muuten ole koulua, mika on erittain tervetullutta aikaisten heraamisten takia.

Mita mielta te lukijat olette koulupuvuista yleensa? Pukisitteko paallenne? Ottaisitteko kayttoon Suomessa?

 

Hauskaa viikonloppua!