Virkistävä Fukuoka

Yksi parhaimmista asioista täällä on mahdollisuus tavata muita vaihto-oppilaita. Vaikka tapaamiset ovatkin harvassa kiireiden ja välimatkan vuoksi, ovat ne aina yhtä iloisia ja onnellisia hetkiä. Kun saa kuulla muiden kokemuksia ja purkaa omia tunteitaan sanoiksi, tulee siitä yllättävän raitis ja kepeä olo. Hymyt ovat aina todellisia, naurua riittää joka minuutille ja yhdessä ei tunnu enää niin oudolta olla ulkomaalainen.  Tapasimme viime viikonlopun sunnuntaina Fukuokassa, Tenjinin juna-asemalla. Rehellisesti täytyy nyt tässä välissä tunnustaa, että tein matkan isäntäperheeni kotikaupungista tapaamisasemalle jo lauantaina, koska menin typeryksenä erehtymään päivästä. Tarkoitti siis sitä, että menneenä viikonloppuna aamuherätys oli molempina aamuina seitsemän reikä reikä. Mutta onni onnettomuudessa - sain kierrellä vapaasti kaupoissa lauantaina ja sunnuntaina keskittyä ainoastaan hieman jo rapistuneen englannin käyttöön. 

Tavattuamme suuntasimme aluksi kiertelemään hetkeksi yhteen läheisistä kauppakeskuksista. Osa porukastamme halusi käydä kiertämässä keskuksen sarjakuva- ja figuurivalikoimat, joten suunta oli selkeä. Kaikki eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita kiertämään sarjakuvahyllyjä, joten erkaannuimme omaksi pieneksi neljän hengen ryhmäksi ja lähdimme nopeasti tutkimaan hieman muiden kerroksien tarjontaa - pääasiassa löytyi vaatekauppoja ja ravintoloita sekä kahviloita. Jälleen kaikkien löydettyä toisensa päätettiin etsiä ruokapaikka, koska nälkä alkoi pikku hiljaa saapua. Kierrettiin pitkään, katseltiin karttaa ja lopulta päädyttiin syömään Joyfull-ravintolaan, joka on hintatasoltaan vaihtarin kukkarolle sopiva. Kyseisestä ravintolasta löytyy yksinkertaista, mutta herkullista , hieman ulkomaalaisvaikutteista ruokaa. Itse en ollut kuitenkaan ihan niin tyytyväinen ruokalistaan, koska valikoimasta ei löytynyt paljoakaan ruokia ilman punaista lihaa tai spagettia. Täytyi päätyä pekonisalaattiin, mutta kyllä se ihan hyvin lopulta kelpasi. Plussat kuitenkin juomapassista, joka maksoi noin 200  jeniä (1,45 e) ja jolla sai juoda lämpimiä ja kylmiä juomia niin paljon kuin halusi. Mikäli Joyfull-ravintolassa päättä vierailla, niin kannattaa ostaa kyseinen passi tai passi, jolla saa noiden juomien lisäksi myös lämpimiä keittoja. Jos juomat eivät kuitenkaan niinkään kiinnosta, niin pelkkä vesi, jota saa haettua automaatista, sisältyy aterian hintaan.

Pitkäksi venähtäneen ruokatauon jälkeen suuntasimme läheiselle temppelialueelle, jossa otettiin muutama yhteiskuva. On ihmeellistä löytää temppeli keskeltä vilkasta kaupunkia. Tunnelma on yllättäen rauhallinen ja ympäröivät rakennukset muistuttavat vuosientakaisesta elämästä sekä pitkäikäisestä kulttuurista. Moderni ja perinteinen tyyli kohtaavat.

Kävimme hyvästelemässä yhden seurueemme jäsenen ja laadimme suunnitelmia loppuiltapäiväksi. Matka jatkui lopulta hitaasti, mutta varmasti kohti seuraavaa kohdetta - kissakahvilaa! Suunnistimme kartan avulla ja näin jälkeen päin on annettava kyllä arvostusta porukan kartanlukutaidoista. Löydettiin perille helposti ja nopeasti.

かわいい！Niin söpö ja houkutteleva, mutta niin pieni kahvila. Noin 12 henkilön ryhmämme jakautui kahtia ja osa jäi kahvilaan toisten kävellessä edemmäs etsimään toisenlaista paikkaa istahtaa.

Olisin halunnut kuvailla koko loppupäivän näitä pieniä, hiljaisempia ja syrjäisempiä katuja. Näiden varsilta löytyi kiinnostavia ja persoonallisia ravintoloita, kahviloita ja baareja.

Kävelimme eteenpäin, käännyimme oikealle ja löysimme pian itsemme tunnelmallisesta jäätelökahvilasta. 

Jäätelö oli herkullista ja paikka rauhallinen. Jäätelöt meille pyöritti eurooppalainen, noin keski-ikäinen mies. Keskustelut käytiin pitkälti japaniksi, mikä oli hieman huvittavaa - ulkomaalaisia kun kaikki oltiin. Oli yllättävää törmätä ulkomaalaiseen työntekijään, kun on jo tottunut tapaamaan kaikkialla japanilaisia. Todellisuudessa Fukuokassa työskentelee ja asuu kuitenkin suuri määrä ulkomaalaisia. Toiset ovat tulleet keräämään kielitaitoa työn tai opiskelun kautta, toiset todella asumaan yksin tai kumppanin kanssa. Tämä tosiasia vain unohtuu itseltäni usein, siksi onkin piristävää oikeasti törmätä tällaisiin ihmisiin.

Kahvilassa vaihdoimme kuulumisia, söimme jäätelöä ja istuimme tihkusateessa ulkokuistilla. Pitkään aikaan ei ollut tuntunut niin vapautuneelta, stressittömältä ja iloiselta kuin tuona iltana. Sai suoraan puhua niin hyvistä kuin huonoistakin asioista sekä kuulla muiden mielipiteitä. 

Tunnin jälkeen palasimme erkanemispaikkaamme ja lähdimme palailemaan kohti Tenjinin asemaa. Solaria  Plazan (kts. postauksen kuva kuusi) puistoaukealle päästyämme kuulimme musiikkia ja näimme ihmisten kerääntyneen lähelle yhtä aseman sisäänkäynneistä. Paikalla oli ROYALcomfort ja mielenkiinnosta pysähdyimme kuuntelemaan. Kappale, jonka lopun ehdimme kuulemaan, on linkattu postauksen alkuun. Kannattaa käydä katsastamassa, kuulosti todella hyvältä myös livenä. :)

Laulun loputtua oli aika palata kotiin. Kello tikitti eteenpäin, aika oli jälleen mennyt nopeasti ja vaikka olisikin tehnyt mieli jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, täytyi hypätä junaan ja suunnata kohti kotia.

Tähän viikkoon on riittänyt paljon energiaa. Viime viikot ovat olleet hieman tavallista rankempia niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten pieni hengähdystauko ystävien seurassa teki hyvää. Stressi katosi asemavilinässä ja nyt on taas voimia tulevia päiviä ja koulun kirjoitelmia varten!

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua! Ottakaa rennosti. ;)